© Kuvien ja tekstien kopiointi kielletty!
Ei ole sanoja, ei ole ymmärrystä. Nyt alkava viimeinen yhteinen viikkomme on henkisesti raskas ja uuvutta matka, mutta onneksi niin kuin laulussakin lauletaan niin "hetken tie on kevyt kaksin kulkea". Tunnen haikeutta ja surua, vaikkakin sisimmissäni tiedän, että näin on parasta Nipsulle. Kuoleman pohtiminen ja käsittely on saanut minut tuntemaan toisaalta myös rauhallisuutta. Minulla ei ole hätäää eikä myöskään Nipsulla. Se vaipuu ikuiseen uneensa sen rakkaimpien ihmisten läsnäollessa. Sen ei ole tarvinnut eikä tarvitsekaan kokea syövästä aiheutuvaa tuskaa ja kärsimystä. Se on saanut ja saa nauttia sekä elää elämänsä viimeiset hetket täysillä aina viimeiseen hengenvetoon saakka. Nipsun lyhyt elämä on ollut paras mahdollinen elämä, olemme ehtineet tehdä sen kanssa onneksi niin paljon asioita, että en tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että jokin tärkeä kokemus tai paikka olisi jäänyt kokematta. Se on tässä tilantessa aika mukavaa, kun pystyn olemaan levollinen ja suhtaumaan tulevaan rauhallisella mielellä.
Yritän pyrkiä myös siihen, että arjen rutiinit ja asiat olisivat mahdollisimman normaaleja tämänkin viikon. Toki halailen ja pussailen Nipsua paljon ja kuiskutan sen korvaan rukouksia tavallista enemmän. Sitä hoivataan suurella rakkaudella ennen kuin koiraenkelit ottavat sen huomaansa ja sairaus päättyy. Tunnen suurta kiitollisuutta Nipsua kohtaan, sen olemassaololla on varmasti elämääkin suurempi tarkoitus ja merkitys. 💜
Suureen suruun ovat ottaneet osaa tietysti myös läheiset ja ystävät, jotka ovat halunneet muistaa ja tulla meille katsoman Nipsua viimeistä kertaa. On itketty yhdessä ja muisteltu muistoja mitä Nipsusta on jäänyt mieleen. Nipsu on puolestaan ollut erittäin ilahtunut kaikista rapsuttavista ja makupaloja tuovista vieraista, jotka ovat meillä piipahtaneet ja jättäneet sille viimeiset hyvästit.
Vaikeiden asioiden äärellä sitä unohtaa helposti kiittää saamastaan tuesta lähimmäisiltään, joten iso ja nöyrä kiitos kaikille, jotka ovat ottaneet osaa suruumme, kuunnelleet ja lohduttaneet meitä, tukeneet ja itkeneet kanssamme sekä ajatelleet meitä ja Nipsua rukouksissaan. Kiitos. 😇💜
" Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän, muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän. "
Ei ole sanoja, ei ole ymmärrystä. Nyt alkava viimeinen yhteinen viikkomme on henkisesti raskas ja uuvutta matka, mutta onneksi niin kuin laulussakin lauletaan niin "hetken tie on kevyt kaksin kulkea". Tunnen haikeutta ja surua, vaikkakin sisimmissäni tiedän, että näin on parasta Nipsulle. Kuoleman pohtiminen ja käsittely on saanut minut tuntemaan toisaalta myös rauhallisuutta. Minulla ei ole hätäää eikä myöskään Nipsulla. Se vaipuu ikuiseen uneensa sen rakkaimpien ihmisten läsnäollessa. Sen ei ole tarvinnut eikä tarvitsekaan kokea syövästä aiheutuvaa tuskaa ja kärsimystä. Se on saanut ja saa nauttia sekä elää elämänsä viimeiset hetket täysillä aina viimeiseen hengenvetoon saakka. Nipsun lyhyt elämä on ollut paras mahdollinen elämä, olemme ehtineet tehdä sen kanssa onneksi niin paljon asioita, että en tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että jokin tärkeä kokemus tai paikka olisi jäänyt kokematta. Se on tässä tilantessa aika mukavaa, kun pystyn olemaan levollinen ja suhtaumaan tulevaan rauhallisella mielellä.
Yritän pyrkiä myös siihen, että arjen rutiinit ja asiat olisivat mahdollisimman normaaleja tämänkin viikon. Toki halailen ja pussailen Nipsua paljon ja kuiskutan sen korvaan rukouksia tavallista enemmän. Sitä hoivataan suurella rakkaudella ennen kuin koiraenkelit ottavat sen huomaansa ja sairaus päättyy. Tunnen suurta kiitollisuutta Nipsua kohtaan, sen olemassaololla on varmasti elämääkin suurempi tarkoitus ja merkitys. 💜
Suureen suruun ovat ottaneet osaa tietysti myös läheiset ja ystävät, jotka ovat halunneet muistaa ja tulla meille katsoman Nipsua viimeistä kertaa. On itketty yhdessä ja muisteltu muistoja mitä Nipsusta on jäänyt mieleen. Nipsu on puolestaan ollut erittäin ilahtunut kaikista rapsuttavista ja makupaloja tuovista vieraista, jotka ovat meillä piipahtaneet ja jättäneet sille viimeiset hyvästit.
Vaikeiden asioiden äärellä sitä unohtaa helposti kiittää saamastaan tuesta lähimmäisiltään, joten iso ja nöyrä kiitos kaikille, jotka ovat ottaneet osaa suruumme, kuunnelleet ja lohduttaneet meitä, tukeneet ja itkeneet kanssamme sekä ajatelleet meitä ja Nipsua rukouksissaan. Kiitos. 😇💜
" Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän, muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän. "
Kommentit
Lähetä kommentti