© Kuvien ja tekstien kopiointi kielletty!
Loppukesästä 2017 maailmani pysähtyi hetkeksi kokonaan. Olimme huomanneet heinäkuun lopulla Nipsun vasemman etujalan olkapäässä, olkanivelen kohdalla nyrkin kokoisen kyhmyn / patin. Patti oli ihonalainen, yhtenäinen, kiinteä ja kova massa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä jokin on kolahtanut ja tämä on jokinlainen isohko verenpurkauma tms. Huolestuneena päätimme kuitenkin näyttää Nipsua patteineen eläinlääkärillä.
Varasin ajan samalle eläinlääkärille, joka oli rokottanut Nipsun vain reilu pari viikkoa aikaisemmin. Eläinlääkäri oli vähintään yhtä ihmeissään kuin mekin ja ehdottomasti sitä mieltä, että tuskin mitään vakavaa. Patti diagnosoitiin käynnillä ruhjevammaksi, koska sen synnystä ei ollut mitään käsitystä. Eläinlääkärin suosituksesta päätimme jäädä seuraamaan tilannetta muutamaksi viikoksi.
Kolmen viikon kuluttua patti oli alkanut levitä kohti Nipsun rintakehää ja muutenkin kasvanut jonkin verran. Vein Nipsun uudestaan samalle eläinlääkärille tutkittavaksi. Tällä käynnillä ei tehty mitään, mutta varasimme uuden ajan biopsian eli koepalan ottoon seuraavalle viikolle. Koepala patista saatiin onnistuneesti ja reilun viikon päästä keskiviikkona eläinlääkäri soitti tuloksista. Patologin lausunnon mukaan kyseessä oli pehmytkudossarkooma, pahalaatuinen syöpäkasvain, low grade eli pahalaatuisen syövän lievin muoto. Saimme kiireellisen ajan syöpälääkärin konsultaatioon parin päivän päähän perjantaille. Puhelun päätyttyä itkin, käteni tärisivät, ajatukset pyörivät ja sinkoilivat mielessäni.
Kysymyksiä, joihin kaikkiin ei ole olemassa vastausta. Tuntui, että matto oltaisiin vedetty jalkojen alta. Putosin jonkinlaiseen mustaan aukkoon mieleni kanssa. Olin surun murtama. Rakas koiraystäväni olikin yhtäkkiä vakavasti sairas vain parin vuoden ikäisenä. 💔
Perjantaina iltapäivällä olimme menossa tapaamaan syöpälääkäriä. Hän teki tarvittavat tutkimukset ja kertoi miten toimitaan. Ensimmäisenä on tärkeä saada kuvantaa kasvainalue sekä keuhkot etäpesäkkeiden varalta tietokonetomografiaa hyödyntäen, ennen tätä perus verikokeiden otto, sillä CT- kuvissa käytetään varjoainetta. Näiden toimenpiteiden jälkeen ensisijainen hoitomuoto pehmytudossarkoomiin on kasvaimen kirurginen poisto mahdollisimman puhtain marginaalein mikä tarkoittaisi etujalan amputaatiota. Kokonaishinta arvo tälle koko hoidolle oli pöyristyttävän suuri, useita tuhansia euroja. Olin kauhuissani, itkin, en yhtään tiennyt mitä pitäisi tehdä.
Viikonlopun aikana aloin pohtimaan voiko syöpäkasvain noin vain ilmestyä vai onko se kehittynyt hiljalleen huomiota herättämättä? Tutkailin puhelimestani kuvia Nipsusta, joita olin touko-kesäkuun aikana räpsinyt. Ikäväkseni sain huomata, että syöpä oli kehittynyt ja kasvain kasvanut hiljalleen. Nipsun yleisvointi ja kunto on ollut kuitenkin normaali koko ajan. Kasvain ei vaivaa sen menoa ollenkaan, eikä aiheuta silminnähden kipuja.
Tässä epätodellisen tuntuisessa tilanteessa halusimme saada vielä toisen erikoiseläinlääkärin mielipiteen jatkohoidolle. Saimme ajan yliopistolliselle pieneläinsairaalle Viikkin, jossa olemmekin jatkaneet syövän hoitoa, sillä heidän hintatasonsa on jokseenkin lompakkoystävällisempää kuin yksityisellä eläinlääkäriketjulla. Viikissä Nipsusta on tähän asti otettu veriarvot, kasvainalueen ja keuhkojen CT eli tietokonetomografia kuvat sekä kaksi uutta koepalaa diagnoosin varmistamiseksi, sillä Nipsun kohdalla kasvain on käyttäynyt epätyypillisesti jopa aggressiivisesti. Tulosten valmistumisessa menee reilu viikko, joten odottavan aika tuntuu jälleen pitkältä...
Nipsun kasvain sijaitsee siis vasemman etujalan olkapäässä, suunnillen olkanivelen kohdalla ja on lähtöisin jostain pehmytkudoksesta, tarkempaa tietoa ja syitä syövän synnylle ei tunnuta tietävän. Huonoa tuuria toisin sanoen. Tällä hetkellä kasvaimella on kokoa 14cm x 7.8cm eli se on reilun kokoinen möhkäle. Suuren kokonsa ja sijaintinsa vuoksi kasvaimen kirurginen poisto on hyvin vaativa toimenpide, ehkä jopa mahdotonta ilman etujalan amputaatiota. Tästä syystä toivoisimmekin kasvaimen olevan pienempi kooltaan, jonka vuoksi lähdemme kokeilemaan solunsalpaajia. Mahdollisuus siihen, että solunsalpaajat antavat vastetta ja pientävät kasvaimen on prosentuaalisesti hyvin pieni.
Nipsun solunsalpaaja eli sytostaattihoito alkaa ensi viikolla. Solunsalpaajat annetaan suonensisäisesti sairaalaolosuhteissa kerran viikossa muutaman viikon ajan. Toivottavasti saamme positiivisia tuloksia... pitäkää peukkuja! Onneksi pieni, urhea potilaamme jaksaa olosuhteisiin nähden hyvin ja on edelleen oma ihana itsensä :)
Toivoa on niin kauan kuin on elämää 💜
Loppukesästä 2017 maailmani pysähtyi hetkeksi kokonaan. Olimme huomanneet heinäkuun lopulla Nipsun vasemman etujalan olkapäässä, olkanivelen kohdalla nyrkin kokoisen kyhmyn / patin. Patti oli ihonalainen, yhtenäinen, kiinteä ja kova massa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä jokin on kolahtanut ja tämä on jokinlainen isohko verenpurkauma tms. Huolestuneena päätimme kuitenkin näyttää Nipsua patteineen eläinlääkärillä.
 |
Kolmen viikon kuluttua patti oli alkanut levitä kohti Nipsun rintakehää ja muutenkin kasvanut jonkin verran. Vein Nipsun uudestaan samalle eläinlääkärille tutkittavaksi. Tällä käynnillä ei tehty mitään, mutta varasimme uuden ajan biopsian eli koepalan ottoon seuraavalle viikolle. Koepala patista saatiin onnistuneesti ja reilun viikon päästä keskiviikkona eläinlääkäri soitti tuloksista. Patologin lausunnon mukaan kyseessä oli pehmytkudossarkooma, pahalaatuinen syöpäkasvain, low grade eli pahalaatuisen syövän lievin muoto. Saimme kiireellisen ajan syöpälääkärin konsultaatioon parin päivän päähän perjantaille. Puhelun päätyttyä itkin, käteni tärisivät, ajatukset pyörivät ja sinkoilivat mielessäni.
Kysymyksiä, joihin kaikkiin ei ole olemassa vastausta. Tuntui, että matto oltaisiin vedetty jalkojen alta. Putosin jonkinlaiseen mustaan aukkoon mieleni kanssa. Olin surun murtama. Rakas koiraystäväni olikin yhtäkkiä vakavasti sairas vain parin vuoden ikäisenä. 💔
Perjantaina iltapäivällä olimme menossa tapaamaan syöpälääkäriä. Hän teki tarvittavat tutkimukset ja kertoi miten toimitaan. Ensimmäisenä on tärkeä saada kuvantaa kasvainalue sekä keuhkot etäpesäkkeiden varalta tietokonetomografiaa hyödyntäen, ennen tätä perus verikokeiden otto, sillä CT- kuvissa käytetään varjoainetta. Näiden toimenpiteiden jälkeen ensisijainen hoitomuoto pehmytudossarkoomiin on kasvaimen kirurginen poisto mahdollisimman puhtain marginaalein mikä tarkoittaisi etujalan amputaatiota. Kokonaishinta arvo tälle koko hoidolle oli pöyristyttävän suuri, useita tuhansia euroja. Olin kauhuissani, itkin, en yhtään tiennyt mitä pitäisi tehdä.
Viikonlopun aikana aloin pohtimaan voiko syöpäkasvain noin vain ilmestyä vai onko se kehittynyt hiljalleen huomiota herättämättä? Tutkailin puhelimestani kuvia Nipsusta, joita olin touko-kesäkuun aikana räpsinyt. Ikäväkseni sain huomata, että syöpä oli kehittynyt ja kasvain kasvanut hiljalleen. Nipsun yleisvointi ja kunto on ollut kuitenkin normaali koko ajan. Kasvain ei vaivaa sen menoa ollenkaan, eikä aiheuta silminnähden kipuja.
Tässä epätodellisen tuntuisessa tilanteessa halusimme saada vielä toisen erikoiseläinlääkärin mielipiteen jatkohoidolle. Saimme ajan yliopistolliselle pieneläinsairaalle Viikkin, jossa olemmekin jatkaneet syövän hoitoa, sillä heidän hintatasonsa on jokseenkin lompakkoystävällisempää kuin yksityisellä eläinlääkäriketjulla. Viikissä Nipsusta on tähän asti otettu veriarvot, kasvainalueen ja keuhkojen CT eli tietokonetomografia kuvat sekä kaksi uutta koepalaa diagnoosin varmistamiseksi, sillä Nipsun kohdalla kasvain on käyttäynyt epätyypillisesti jopa aggressiivisesti. Tulosten valmistumisessa menee reilu viikko, joten odottavan aika tuntuu jälleen pitkältä...
 |
Nipsun kasvain sijaitsee siis vasemman etujalan olkapäässä, suunnillen olkanivelen kohdalla ja on lähtöisin jostain pehmytkudoksesta, tarkempaa tietoa ja syitä syövän synnylle ei tunnuta tietävän. Huonoa tuuria toisin sanoen. Tällä hetkellä kasvaimella on kokoa 14cm x 7.8cm eli se on reilun kokoinen möhkäle. Suuren kokonsa ja sijaintinsa vuoksi kasvaimen kirurginen poisto on hyvin vaativa toimenpide, ehkä jopa mahdotonta ilman etujalan amputaatiota. Tästä syystä toivoisimmekin kasvaimen olevan pienempi kooltaan, jonka vuoksi lähdemme kokeilemaan solunsalpaajia. Mahdollisuus siihen, että solunsalpaajat antavat vastetta ja pientävät kasvaimen on prosentuaalisesti hyvin pieni.
Nipsun solunsalpaaja eli sytostaattihoito alkaa ensi viikolla. Solunsalpaajat annetaan suonensisäisesti sairaalaolosuhteissa kerran viikossa muutaman viikon ajan. Toivottavasti saamme positiivisia tuloksia... pitäkää peukkuja! Onneksi pieni, urhea potilaamme jaksaa olosuhteisiin nähden hyvin ja on edelleen oma ihana itsensä :)
Toivoa on niin kauan kuin on elämää 💜
Nautimme jokaisesta hetkestä täysillä 💙
 |
Kommentit
Lähetä kommentti