Solunsalpaajahoidon aloitus

© Kuvien ja tekstien kopiointi kielletty!

Tänään aamulla suuntasimme Nipsun kanssa jälleen kerran kohti Viikin yliopistollista pieneläinsairaalaa. Tällä kertaa aloittamaan solunsalpaajahoitoa. Solunsalpaajahoito eli sytostaatit eivät paranna Nipsua, mutta niillä toivotaan saavan kasvaimen kokoa pienennettyä, jotta mahdollinen leikkaushoito onnistuisi paremmilla tuloksilla. Hyvin pieni osa pehmytkudossarkooma -syövistä yleisesti ottaen vastaa solunsalpaajiin, joten nyt vain odotetaan ja jännitetään. Tuloksia pitäisi olla nähtävissä viikon sisällä mikäli hoito toimii niinkuin toivoisimme. Rukoilen, sormet ja varpaat ristissä. 💙

Pieneläinsairaalalla meidät otti vastaan 5. vuosikurssin eläinlääketieteen kandidaatti, joka alkuun haastatteli kuulumisiamme ja kyseli Nipsun voinnista yms. yleistietoa. Tämän jälkeen Nipsua hoitava syöpälääkäri tuli kanssamme huoneeseen ja kertoili minulle tämän hoitokäynnin kulusta. Ensin Nipsu tutkitaan yleisesti ja sen jälkeen otetaan veriarvot, niiden ollessa kunnossa Nipsulle annetaan suonensisäisesti suunniteltu annos doksorubsiini -sytostaattia. Sytostaatti annostellaan kanyylin kautta tippana ja koira on hoidon ajan hereillä. Sytostaatin lisäksi Nipsu saa injektiona pahoinvoinnin estolääkettä.

Nostin Nipsun hoitopöydälle eläinlääkärin ja kandin tekemää yleistutkimusta varten. He palpoivat eli tunnustelivat imusolmukkeet ja vatsan seudun, tarkistivat limakalvot ja hampaat läpi, ettei niissä ole lohkeamia tai limakalvoilla haavaumia, jotka toimisivat infektioporttina. Nipsulta mitattiin myös lämpö, se oli 38.5 -astetta sekä tunnusteltiin anaalirauhaset. Myöhemmin huoneeseen tuli myös klinikkaeläinhoitaja, joka avusti lääkäriä ottamalla Nipsulta veriarvot kaulalta. Huomasin, että Nipsua selkeästi hieman jännitti, kun huoneessa oli taas "satamiljoonaa" ihmistä tutkimassa, koskettelemassa ja ihmettelemässä sitä. Hämmästyin positiivisesti miten reipas pieni potilas Nipsu kuitenkin oli. Ihan kuin se olisi tiennyt että nyt ei yhtään saa rimpuilla. Se tuijotti kaula pitkänä, katse kohti kattoa verikokeen aikana, kun minä kevyesti rapsuttelin sitä mahan alta ja kandi puolestaan piteli hellästi Nipsun päätä paikoillaan. Tunnelma oli hyvin rauhallinen.

Näiden toimenpiteiden jälkeen oli aika sanoa hetkeksi hyvästit, minä tein lähtöä töihin ja Nipsu jäi eläinsairaalle varsinaiseen hoitotoimenpiteeseen eli solunsaapajien tiputukseen sekä tarkkailuun muutamaksi tunniksi ennen kotiuttamista. Kandi lähti viemään Nipsua sairaalan pitkiä käytäviä pitkin, kohti osastoa missä Nipsu pääsisi omaan koppiin lepäämään ja odottamaan vuoroaan. Minä poistuin odotustilan kautta autolle ja hurautin töihin.

Iltapäivällä sain tekstiviestin, että Nipsu olisi noudettavissa eläinsairaalta. Päästyäni perille odotin hetken odotustilassa mistä sama kandi tuli minua hakemaan. Menimme tyhjään hoitohuoneeseen missä hän antoi minulle Nipsun paperit luettavaksi. Papereissa kerrottiin vielä kirjallisesti mitä Nipsulle tehtiin sairaalalla, mitä lääkeaineita annettiin sekä kotihoito-ohjeet. Nipsulle määrättiin myös reseptillä kortisonia sekä kahta eri pahoinvoinnin estolääkettä. Eläinlääkäri tuli vielä lopuksi tapaamaan minua ja kertoi, että hoitotoimenpide oli mennyt oikein hienosti. Nipsu oli myös ruokittu ja käytetty ulkoilemassa. Näkisimme jälleen ensi viikolla samoissa merkeissä ja harkitsemme seuraavan sytostaattiannoksen antamista, riippuen siitä antaako tämä ensimmäinen annos minkäänlaista vastetta syövälle. Mahdollisesti tapaisimme myös leikkaavan kirurgin, sillä leikkaus tulee olemaan iso ja vaativa toimenpide, mikäli kasvain ei pienene. Huonoimmassa tapauksessa leikkauksessa jouduttaisiin amputoimaan Nipsun vasen etujalka ja tästä huolimatta ennuste paranemiselle pysyisi silti huonona, koska nivelalueelta mihin kasvain on muodostunut, syöpäkudoksen poistaminen puhtaasti on todella haastavaa. Joudumme siis erittäin vaikeiden päätöksien eteen mikäli tänään aloitettu solunsalpaajahoito ei tehoa ja vaikka tehoaisikin uusiutumisriski on korkea. Viimeisenä mahdollisuutena on päästää Nipsu sairaudestaan ja henkisestä kärsimyksestään eutanasialla. Sekin tuntuu hurjalta Nipsun nuoren iän ja hyvän yleiskunnon vuoksi. Seuraavat viikot tulevat olemaan rankkoja. Onneksi toivoa on niin kauan kuin on elämää. Tällä välin kandi oli käynyt hakemassa Nipsun osastolta ja voi että kun se oli niin riemuissaan jälleennäkemisestämme. Se hyppi innokkaasti minua vasten ja yritti tapansa mukaan suukottaa. Ihana koiralapseni! 😍

Ikäväksemme edellisen käynnin CT -kuvien eikä uusinta koepalojen tulokset olleet vielä valmistuneet, mutta niistä soitellaan minulle heti niiden ollessa valmiita. CT -kuvista nähdään kuinka paljon syöpäsolukkoa on ehtinyt muodostua sekä näkyykö keuhkojen alueella etäpesäkkeitä. Mikroskooppisen pieniä syöpärihmastoja kuvista ei kuitenkaan voida nähdä. Uusinta koepaloilla halutaan varmistua syövän luokitusasteesta.

Nipsun veren valkosoluarvot tulevat jonkin verran laskemaan solunsalpaajahoidon aikana, minkä vuoksi infektioriski nousee korkeaksi. Tästä syystä kaikki koirakontaktit ja ylipäätänsä eläinkontaktit ovat kiellettyjä. Lisäksi solunsalpaajia erittyy pieniä määriä Nipsun eritteisiin sekä sylkeen, joten pussailua on vältettävä muutaman päivän ajan. Nipsun vointia on myös tärkeä seurata ja pitää silmällä mikäli alkaa esiintyä huonovointisuutta, väsymystä, ripulointia yms. Kaikista tärkeintä on, että Nipsu ei pääse nuolemaan meitä, itseään eikä myöskään kohtaa missä kanyyli on ollut, ihoärsytyksen vuoksi. Pieneksi jäänyt t-paita suojaa hyvin nuolemiselta, lisäksi Nipsu on tottunut tötteröön/pönttöön/kauluriin ja sitä pidetään tarvittaessa. Ihoärsytys voi pahimmillaan laukaista tulehdusreaktion ja kohonneen infektioriskin vuoksi tilanne ei ole toivottavaa.

Tiukassa karanteenissa siis nyt ollaan loppuviikko, mutta eiköhän me selvitä :)